Erilaiset oppimistyylit
Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen tapa poimia tietoa ympäristöstä. Tämä johtuu siitä, että meillä jokaisella on hieman toisistaan poikkeava tapa oppia. Tällaista erilaisuutta kuvataan erilaisilla oppimistyyleillä.
Erilaisten oppimistyylien tiedostaminen auttaa ohjaajaa monipuolistamaan omia ohjaustapojaan. Useimmat meistä oppivat parhaiten, kun opetuksessa hyödynnetään eri aisteja (näkö-, kuulo-, tunto- ja liikeaisti). Vaihtele tietoisesti eri ohjaustapoja ja anna sillä tavalla jokaiselle lapselle mahdollisuus löytää oma tapa oppia ja ymmärtää uutta.
Visuaalinen oppija
Visuaalinen oppija oppii erityisen hyvin katsomalla muiden suorituksia (tai kuvia) ja sitten hän jäljittelee niitä. Usein visuaalisilla oppijoilla on myös hyvä näkömuisti. He pystyvät helposti palauttamaan mieleen aikaisemmin näkemiään suorituksia tai tapahtumia. Kaikki, mutta erityisesti visuaaliset oppijat hyötyvät siitä, että ohjaaja käyttää opetuksessa paljon kuvia, video- tai tv-kuvaa sekä taitavien liikkujien esimerkkiä.
Kinesteettinen oppija
Kinesteettinen oppija oppii toiminnan kautta. Hän pystyy taitavasti hyödyntämään eri tehtävistä saamaansa sisäistä (kinesteettistä) palautetta. Hän oppii nopeasti ja muistaa oppimansa pitkään, kun on itse saanut kokeilla ja tehdä. Ohjaajana sinun on hyvä varata paljon aikaa aktiiviselle toiminnalle. Auta lasta löytämään oman kehon eri osat ja auta häntä tunnistamaan niiden liikeradat. Kosketa tehtävän onnistumisen kannalta oleellista kehonosaa tai niveltä. Hyödynnä liikuntavälineiden erilaisia materiaaleja sekä erilaisia liikunta-alustoja.
Auditiivinen oppija
Auditiiviselle oppijalle on tyypillistä, että hän pystyy toimimaan sanallisten ohjeiden perusteella. Hänellä on hyvä kuulomuisti. Auditiiviselle oppijalle äänet ja musiikki ovat tärkeitä. He ovat musiikillisesti lahjakkaita. Nämä oppijat hyötyvät, jos uusia taitoja opeteltaessa korostetaan rytmiä ja sen vaikutusta suoritukseen. Käytä ohjauksessasi myös loruja, riimejä, laulua tai musiikkia.
Lue aiheesta lisää:
Dryen, G. & Vos, J. 1997. Oppimisen vallankumous. Juva: Tietosanoma.
Hakkarainen, P. 2002. Kehittävä esiopetus ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Tynjälä, P. 2002. Oppiminen tiedon rakentamisena. Helsinki: Tammi.
Erilaiset temperamentit
Temperamentti on lapsen yksilöllinen tapa reagoida asioihin. Temperamentti on synnynnäinen ja siksi sitä ei voi muuttaa. Temperamenttiin liittyviä piirteitä ovat mm. se, miten helposti lapsi innostuu tai kiinnostuu uusista asioista, kuinka varautunut, ennakkoluuloinen tai turvallisuushakuinen lapsi on sekä se, miten ujo ja syrjään vetäytyvä lapsi on.
Ohjaajan tulee tiedostaa lapsen temperamentin merkitys liikuntatilanteissa. Ujoa lasta saattaa ahdistaa leikkiminen tai pelaaminen tuntemattomien lasten kanssa. Ujon lapsen oloa helpottaa huomattavasti, kun ohjaaja huolehtii tutuista ja turvallisista rutiineista sekä antaa lapselle aikaa rohkaistua mukaantuloon. Pakottaminen lisää lapsen ahdistusta.
Muuttuviin olosuhteisiin hitaasti sopeutuvat lapset saattavat myös tuottaa ohjaajalle mietittävää: ”Kuinka suuria muutoksia lapsi kestää yhdellä kerralla?”. Rohkeat ja ulospäin suuntautuvat lapset taas saattavat kyllästyä nopeasti. He odottavat ohjaajalta jatkuvasti uusia mielenkiintoisia haasteita.
Mitä nuorempia lapset ovat, sitä selkeämmin yksilöllinen temperamentti näkyy liikuntatilanteissa. Kasvaessaan ja vanhetessaan lapset oppivat tunnistamaan ja tulemaan toimeen oman temperamenttinsa kanssa.
Lapset hakeutuvat usein sellaiseen toimintaan mukaan, joka sopii heidän omalle temperamentilleen: hiljaiset puurtajat hakeutuvat pitkäjännitteisyyttä ja tarkkuutta vaativiin liikuntaharrastuksiin kun taas rohkeat ja räiskyvät temperamentit hakeutuvat vauhtia ja jännitystä tarjoavan harrastuksen pariin.
Lue aiheesta lisää:
Keltikangas-Järvinen, L. 2004. Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys. Helsinki: WSOY.
Sinkkonen, J. 2005. Elämäni poikana. Helsinki: WSOY.
© Nuori Suomi ry