Siirry Nuori Suomi -organisaation sivuille
 

Palautteen anto

 

Palautteen laadulla on erittäin suuri vaikutus kaikkeen lapsen tekemiseen, mutta erityisen tärkeää se on uusien taitojen oppimiselle. Palautetta voit antaa sanoin, ilmein, elein tai liikehtien. Palautteenantotapa vaikuttaa harjoituksen ilmapiiriin. Oppimisen ja motivaation kannalta hyvä palaute sisältää jonkin konkreettisen huomion siitä, mikä asia tehtävässä onnistui. Esim. ”Oi, miten tarkka heitto!” Onnistuneen asian lisäksi hyvässä palautteessa on viittaus siihen, miten suoritusta voisi kehittää edelleen. Esim. ”Kokeile seuraavalla kerralla heittää vähän kauempaa. Osutko?” Palautteen lopuksi lapselle on tärkeää jättää päällimmäiseksi tunne onnistumisesta: ”JES. Minä tein sen!”.

 

Anna palaute mahdollisimman nopeasti suorituksen jälkeen – nopea, välitön palaute tehoaa parhaiten. Mitä pitempi aika suorituksen tekemisen ja palautteen saamisen välillä on, sitä heikommin palaute tehoaa. Viivästyneellä ns. välillisellä palautteellakin on kuitenkin merkitystä. Esim. lapsen vanhemmille voi kertoa palautetta lapsen käyttäytymisestä ohjatun liikuntatuokion aikana. Usein vanhemmat kertovat kuulemastaan lapselleen ja mahdollinen vaikutus näkyy sitten seuraavan harjoituksen aikana. Kirjallinen palaute kuuluu myös välilliseen, viiveellä saatavaan palautteeseen.

 

Yleispalaute tarkoittaa sellaista palautetta, jossa ohjaaja antaa kaikille lapsille yhteisen palautteen. Voit kertoa lapsille jonkin suorituksen osatekijän, jonka kaikki osasivat tehdä oikein. Esim. ”Hienoa - kaikki osasivat heittää palloa yläkautta.” Yleispalautteessa voit myös antaa kaikille yhteisen neuvon tai vinkin suorituksen parantamisesta. Esim. ”Kaikki saavat pallon lentämään jo tosi pitkälle. Voit saada pallon lentämään vieläkin pitemmälle, kun viet käden ennen heittoa taakse ja käännät vartaloa hieman taaksepäin. Kokeile”

 

Henkilökohtainen palaute on yksilöllistä palautetta, jonka kuulee tai näkee vai se, jolle palaute on suunnattu. Anna ujoille ja aroille lapsille mahdollisimman paljon henkilökohtaista, rohkaisevaa ja kannustavaa palautetta.

 

Palautteen tulisi olla luonteeltaan kannustavaa ja innostavaa. Tällaisia ovat esim. ”Tänään syötöt onnistuivat hyvin!” tai ”Hienoa – nyt on oikea yrittämisen meininki!” Kannustava palaute luo liikuntatuokiolle iloisen tunnelman, jossa kaikki haluavat yrittää parastaan ja motivaatio liikkumiseen pysyy korkealla. 

 

Korjaava palaute sisältää huomion siitä, mikä asia onnistui, mutta myös vinkin siitä, miten asiaa tulisi kehittää edelleen. Esim. ”Osaat jo hyvin käyttää käsiä, mutta muista koukistaa jalkoja vielä enemmän. Sillä tavalla saat hyppyyn lisää voimaa ja se kantaa pitemmälle.” Kun palautteeseen lisätään perustelu, korjausehdotus on helpompi hyväksyä ja se motivoi harjoittelemaan lisää.

 

Palaute on sammuttavaa silloin, kun jotakin toimintaa tai käyttäytymistä halutaan välttää. Esim. ”Ota sukat pois jalasta! Voit liukastua ja loukata itsesi”. Pyri antamaan negatiivinen palaute henkilökohtaisesti. Lasten kanssa on hyvä varmistaa, että he ymmärtävät syyn, miksi jokin asia kielletään. 

 

Ohjaajalla on merkittävä rooli ulkoisen palautteen antajana. Taitojen oppimisessa ja fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä sisäisellä palautteella on kuitenkin oma tärkeä tehtävänsä. Liikkuja saa sisäistä palautetta kinesteettisesti (lihas-jänne ja tasapainoaisteista).  Opeta lasta kuuntelemaan sisäistä palautetta eli auta häntä suuntaamaan ajatukset siihen, miten hän voi oppia tunnistamaan ja hyödyntämään oman kehon tuntemuksia. Esim. ”Miltä nyt tuntuu jaloissa?” tai ” Mitä eroja oli tässä ja edellisessä tavassa heittää palloa?” 

 

Vertaispalaute tarkoittaa sitä palautetta, mitä lapset saavat toisilta lapsilta. Aikuisena sinun tulee huolehtia siitä, että ryhmäsi lapset puhuvat toisilleen ystävällisesti eikä kenenkään tarvitse pelätä toisten ivaa tai hyljeksimistä.   

 

Lue aiheesta lisää:

Dryen, G. & Vos, J. 1997. Oppimisen vallankumous. Juva: Tietosanoma.

Hakala, L. 1999. Liikunta ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hakkarainen, P. Kehittävä esiopetus ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Numminen, P. & Laakso, L. 2001. Liikunnan opetusprosessin A,B,C. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 5. Jyväskylän yliopisto.

Tahkokallio, K. 1999. Ajattele myönteisesti. Helsinki: WSOY.

 

© Nuori Suomi ry 

 

 


 
  sponsorit
liikuntaleikki liikuntavinkki